Nega, täti hukassa

Teki ihan hyvää pysytellä monta päivää pois koneen äärestä. Se ei siltikään saanut ajatuksia pois tästä projektista. Etenkin, kun kp28 lähestyi (tosin tuskastuttavan hitaasti). Tänään on SE päivä. Aamulla tein testin. Selkeä nega, ei edes haamun haamua. Höh. Kylläpä masentaa, v*tuttaa ja ottaa päähän. Etenkin tuon rakkaan miehen puolesta, jolle pettymys on vähintään yhtä kova. Hänen vauvakuumeensa on melkein kovempaa sorttia kuin omani. Silti tätiä ei näy, eikä tuntemuksia siihen suuntaan ole. Missä luuraat, tätiseni? Tule nyt kylään, kun et suostunut eksymään sinne mökkimetsäänkään.

Hengissä

Viikonloppu sujui neiti yksiveen synttäreitä juhliessa. Tai no, juhlat olivat oikeana päivänä lauantaina ja perjantai olikin piiiitkä päivä. Tuli leivottua ja siivottua urakalla. Onneksi äitini oli täällä lisäkäsiparina viihdyttämässä pikkuihmistä, niin mamma sai rauhassa hyysätä keittiössä.

Sinänsä onni, että oli nuo synttärit. Ei ole kerta kaikkiaan ehtinyt pyöritellä tätä projekti kakkosta päässään koko ajan. Ainakin mulla se tuppaa tunkemaan pääkoppaan kaikkina vapaina hetkinä. Tänään olen kp20. Vielä reilu viikko ja sitten voi tehdä testin, jos täti ei sitä ennen kurvaa paikalle. Toivottavasti ei, vaan isämiehen uni olisi ollut enneuni. Tuntemuksia kropassa on, mutta en luota niihin yhtään. Ettei sitten tulisi isoa ja korkeaa pudotusta, jos täti tuleekin. Näin kun on kahdessa aiemmassa kierrossa tapahtunut, enkä halua enää sitä.