Isä toivoo

Tänä aamuna mies tuli tavallistakin hövelimpi ilme aamulla vastaan, kun tämä mörökölli kaivautui sängystä. Kysyin heti, että mikäs noin hymyilyttää? Mies otti syliinsä ja sanoi nähneensä unta, että kerroin olevani raskaana. Ollapa niin parin viikon päästä.

Ovisaika on nyt hyödynnetty (vaikka en tiedä, tapahtuiko sitä tai jos tapahtui, niin milloin, koska en tehnyt ovistestiä enää sen kp13:n negan jälkeen, ehkä parempi niin). Kaksi päivää oli aika hervottomia tuntemuksia toisen munasarjan kohdalla. Mietin, oireileeko vanha kysta siellä vai saiko vahva e-vitamiini, raskausvitamiinit ja greippimehu jotakin tuollaista aikaiseksi.

No, nyt alkaa ne pisimmät päivät, piinaviikot. Kaksi viikkoa pitäisi jaksaa odotella. Onneksi ensi viikolla alkaa isämiehen loma, niin ei ehdi tätä asiaa pyöritellä päässänsä.

Testit?

Heipparallaa kellontarkka kierto! Tänään olisi pitänyt ovistestiin pärähtää plussa, mutta Davidin pilipali-halpistestiin tuli haamu ja CB:n digiin nega. Äh. Ehkä juhannuksen valvominen (kiitos hampovan vuosikkaan) myöhentää ovista. Ovistuntemuksia on kyllä. Toista munasarjaa nippailee koko ajan (syynä voi olla myös siellä majaileva kystakin) ja limoja on havaittu. Tarkempia yksityiskohtia en kuitenkaan ala kirjaamaan ylös. ;-)

Nyt mennään sitten tämä kierto ilman ovistestejä, kun en noihin Davidin testeihin luota yhtään ja aamuinen CB oli pakkauksen viimeinen. Ehkä parempikin näin. Että mennään mutu- ja fiilispohjalta, eikä mitään testiä tuijottamalla.

Tunnehäröjä

Mulla on ollut ihme tunnehäröjä. Viime viikonloppuna porasin miehen kummitytön rippijuhlissa kuin vesiputous. Sama tuli eilen erästä minulle tärkeää kappaletta kuunnellessa. Jos en paremmin tietäisi, niin luulisin olevani raskaana. Taitaa vähän hormonit heitellä tätä tyttöä... Saas nähdä, mikä tunnemyrsky sitten iskee, kun tämä projekti päätyy plussaukseen.

Nyt kuitenkin mökille viettämään juhannusta. Sunnuntaina on kp12, joten otan varmuuden vuoksi ovistestit mukaan.

Kiirettä

Kun elämässä tapahtuu, ja on aktiviteettia, ei ehdi tätä projektia koko hereilläoloaikaa miettiä. Se tekee hyvää. Sitten, kun tulen menoista kotiin ja laitan kotioven takanani kiinni, alkaa taas sama levy pyöriä päässä. On se kumma, miten sitä jankkaakin yhtä ja samaa asiaa vain eri kulmista ja eri fiiliksillä päivästä riippuen.

Nyt meillä on mökkijuhannus tiedossa. Odotan niin, että pääsemme nauttimaan mökin rauhasta, grillailusta, ulkoilusta, saunomisesta, kenties kalassa käymisestäkin. Anoppi oli kuulemma äsken ostamassa minulle jotakin erikoissiidereitä juhannusta varten. Toisaalta, on siinä raskaudettomuudessakin puolensa ;-P

Ensi viikolla on ovulaation aika taasen. Pitää alkaa tikuttaa sitä sunnuntaina ja yrittää hyödyntää paremmin kuin viime kuussa (kiitos vatsataudin).

Toiveikkuutta ja tuskaa

Olen yrittnyt pysytellä vähän taaempana mammafoorumilta. Mutta kun kone on meidän perheessä auki käytännössä koko hereilläoloajan, väistämättä tulee eksyttyä sinnekin. Olen yrittänyt paeta kaikkea siellä tapetilla olevaa; toisten plussauksia, odotuspuolen kuulumisia, omia kiertopäiviä sekä yrityskiertoja, omia ajatuksia tästä kaikesta, niin positiivisia kuin negatiivisiakin, elämää vauvahaaveilun ympärillä.


Jotenkin niiden ihmisten raskaudet, jotka tunnen livenä, eivät tunnu pahalta, vaan voin oikeasti iloita heidän puolestaan. Mutta miten tuiki tuntemattomien ihmisten ilo tuntuu minusta pahalta? Etenkin, jos tärppää yrityskierrosta yksi. Myönnän, olen ensimmäistä kertaa elämässäni kateellinen siitä, ettei minulla ole kasvavaa vauvavatsaa. Samalla yritän tolkuttaa itselleni, että nyt mennään vasta yk4:ssa. Monet, monet ovat yrittäneet vähintään puoli vuotta, monet paaaljon pidempäänkin. Mutta kun perusluonteeni on tämä, kärsimätön ja malttamaton. Kaiken pitäisi tapahtua just eikä melkein. Mutta tosi koville tämä ottaa, kun ei yhtään tiedä, milloin raskautuu vai onnistuuko raskautumaan. Tapahtuuko se ensi kierrossa, sitä seuraavassa, puolen vuoden päästä. Olotilaa helpottaisi kummasti se, jos joku kertoisi, että uusi raskaus tärppää silloin ja silloin ja uutta vauvaa saisimme odottaa saapuvaksi xx.xx.2013.

Täti ei osaa päättää

Tänään mennään kp3:ssa. Tai en mä tiedä. Toissapäivänä tuli vuotoa. Eilen ei. Tänään tuli taas reilummin. En mä enää tiedä, missä mennään ja millä päivillä. Äh. Pitäisikö kiertopäivät laskea tuosta toissapäivänä alkaneesta vuodosta tai vasta tästä päivästä? En mä tiedä.

Nyt on kaapissa e-vitamiinia, raskausvitamiineja ja greippimehua. Niillä mennään tämä kierto. Mietin, avaisinko oviksen jälkeen pullon punkkua ja joisin sen "terveysannoksen", puoli desiä illassa. Hmm, pitää miettiä.

Hätähousu testaa

Tänään on kp26. Hätähousua polttelivat kaapissa olevat herkät testit. Testi tuli tehtyä ja selkeää negaahan se näytti. Ei haamun haamua, vaikka oireiden perusteella olin ajatellut, että haamunen sieltä voisi tulla. Toiveajattelua. Nyt ketuttaa. Urakalla. Ei niinkään sureta, mutta ketuttaa. Tulisi nyt se täti, että päästäisiin seuraavaan kiertoon.

Oireita vai ei?

On se jännä, miten tässä vaiheessa kiertoa kuuntelee kroppaansa Dumbon kokoisin korvin. Jokaista "oiretta" ajattelee, "onko tämä nyt merkki, että olisi tärpännyt?". Kunpa jaksaisin unohtaa nuo oireiden tuijottelut hetkeksi, ensi viikolla pääsee sitten testaamaan. Raskaustestitkin tipahtivat sopivasti laatikosta eilen. Mietin vaan, että mikä päivä noilla herkillä testeillä testaisi? Päivää ennen menkkojen odotettua alkamispäivää kenties?

Tässä kierrossa olen ollut erityisen onnellinen siitä, että tuhruvuotoa ei ole aiempien kiertojen tapaan ollut laisinkaan. No, vielähän se ehtii ja pessimisti ei pety. Ei vaan, olen ollut asiasta todella onnellinen. Jos ei tärppäisikään, kroppa alkaa olla toipunut pillereistä. Jei.

Testejä tilaukseen

Siivosin juuri kylppärin kaappia ja tajusin, ettei mulla ole enää yhtään raskaustestiä kotona. Niinpä hakeuduin tuttuun verkkoputiikkiin ja sieltä kotiutin neljä testiä. Toivottavasti noita kaikkia ei edes tarvittaisi. Tai ei tarvitsisi tilata lisää. Toivoa on. Tänään kp 20 ja yritän olla rauhallisin mielin vielä viikon.

Nyt ei ole onneksi tuhrua näkynyt.

Vuotoa ja pahaa oloa

Ei se mun vatsaoireilu ollutkaan mikään ruokamyrkytys, vaan jonkin sortin vatsaflunssa. Vaikkei minun tarvinnutkaan (Luojalle kiitos) oksentaa kuin kahdesti, vatsa on ollut koko loppuviikon sekaisin ja pystyssä olo on ollut aika haastavaa huimauksen vuoksi. Ei kiva.

Ovista päästiin kyllä (testin mukaan) vuorokautta ennen hyödyntämään, mutta olen nyt realisti. En usko, että tämän pöpön takia mitään kiinnittyy. Sitten eilen tuli ihan kirkkaanpunaista verta. Se saattaa olla ovisvuotoa, tiedä sitten. Mutta vähän säikähdin, koska veri oli kirkasta, ei sellaista kuukautisvuodon oloista ollenkaan. Nyt sitten piinaillaan.

Varaan heti elokuun alkuun ajan lääkärille, jos sitä ennen ei tärppää. Sen verran omituisilta minun mielestäni nämä tuhruvuodot vaikuttavat. Etenkin, kun niitä ei ole koskaan ennen ollut. Viime kierrossakin tuhrua oli viikon, mutta itse "menkat" kestivät vain päivän. Todella omituista.