Tyhjyyttä ja tunteettomuutta

Olo on tyhjä. En anna itselleni lupaa toivoa mitään. Toki takaraivossa pyörii ajatuksia, entä jos tästä kierrosta tärppäisi? Mutta en ole antanut itselleni lupaa ajatella mitään sen enempää. Tällä suojelen itseäni ja elän siksi päivän kerrallaan. En halua enää neljättätoista kertaa pudota korkealta. Tosin joka kerta putoaminen sattuu aina vain vähemmän, näihin pettymyksiin turtuu.

Joulutuskaa

Yritän olla kiitollinen siitä, mitä minulla on. Yksi terve lapsi, joka kasvaa ja kehittyy. Mutta. 

Mitä useampi yrityskerta on takana, sitä lähemmäs mielialani menevät lattianrakoa. En voi sille mitään, kun jo toinen joulu peräjälkeen kotiimme ei kuulu sitä kaivattua, toista plussaa, fiilis on kaikkea muuta kuin onnellinen ja iloinen.

Toisaalta yritän rauhoittaa mieltäni, miten paljon helpompaa elämä on, kun esikoinen on isompi, kun pikkusisarus syntyy. Ei tarvitse hommata sisarusrattaita, ei ole kuin yksi vaipatettava jne. Mutta nämä ovat sumutusta. Näillä yritän painaa negatiiviset tunteet pinnan alle ja rauhoittaa omaa mieltäni kaipuulta, tuskalta ja katkeruudelta. Koska en haluaisi katkeroitua, olla vereslihalla tämän asian vuoksi. Nyt ymmärrän, mitä raskautuneet lapsettomat sanovat tuntiessaan olonsa edelleen lapsettomaksi. Koska tämä kalvava tunne tuskin väistyy, vaikka raskaus alkaisikin.

Vaikka mielessäni on muitakin herkkiä asioita, esikoisen keskosuus, alatiesynnytyksen kokemattomuus, imetyksen epäonnistuminen, niin samalla mieleeni hiipii taas tuttavat omine kipuineen ja vastoinkäymisineen. Kenellä on takana kohtukuolema, kenellä nelihenkisen perheen molemmat vanhemmat sairastavat syöpää, tänään sai lukea lehdestä kadonneen pikkupojan hautuneen lumeen. Vielä kun tähän päälle laittaa kauniit, suomalaiset mollivoittoiset joululaulut, on kyynelten tulva väistämätön. 

Inssi takana

Mies kävi siis eilisaamuna antamassa simpat pestäviksi ja mä kävin lounastunnilla "hakemassa" ne. Simppojen laatu oli pesun jälkeen tosi hyvä. Eipä ole ennen lounastuntia tullut vietettyä lääkärin lavetilla jalat levällään  :-D Itse inssi ei tuntunut oikeastaan miltään. Sen jälkeen piti muutama minuutti pötkötellä pitkällään ja juttelimme lääkärin kanssa niitä näitä.  Molemmissa munasarjoissa oli yksi iso folli puhkeamassa. Lääkäri kuitenkin rauhoitteli, että kun inssin todennäköisyys on meidänikäisillä 10 - 15%, että siihen vielä kaksoset päälle, niin päästään TODELLA pieniin todennäköisyyksiin. Mutta kieltämättä nielaisin aika isosti, kun kuulin noista folleista. Ei ihmekään, että on ollut aikamoisia oviskipuja tässä muutamana päivänä.

Minulle oli yllätys, että inssin todennäköisyys on noinkin pieni. Samalla yritän kuitenkin olla optimisti, että joka kymmenennellä tärppää.

Nyt vain sitten o-d-o-t-e-l-l-a-a-n, jossa mä olen oikeasti maailman huonoin. Toivon, että saisin antaa loppiaisena synttäreitään viettävälle siipalle plussatestin synttärilahjaksi, mutta olen tosi realisti. Tämä oli vasta eka inssi ja jotenkin musta tuntuu, että joudumme tarpomaan tätä hoitojen tietä vielä tovin, ennen kuin tärppää. En aio rakennella pilvilinnoja tai toivoa suuria, vaan pysytellä realistina. Eipä tule sitten niin kovaa pudotusta, jos/ kun menkat taas alkavat.

The Päivä

Tänään ovistesti hymyili aamulla kauniisti. Heti alkoi sydän hakata. Mies vei juuri simpat pestäväksi ja minä sain varattua lääkärille ajan ekaa inssiä varten. Sanon ekaa, koska minulla on vahva tunne, ettei tämä eka inssi tuo vielä meille kaivattua onnea, vaan joudumme jatkamaan hoitojen tietä pidemmälle.

Tästä on kyllä romanttisuus kaukana. Mies käy ruikkaisemassa purkkiin aamulla. Tänään lounastunti sujuu eri merkeissä kuin normaalisti. Harvemmin sitä lounastunnilla levittelee jalkojaan :-D Sitten jännätään pari viikkoa. Oikeasti JÄNNITTÄÄ.

Eilen olin ihan järkyttävän väsynyt. Menin nukkumaan jo ennen kahdeksaa. Oli pakko, kun enää eivät pysyneet silmäluomet auki. Kai tämän syksyn työhaipakka, sairastetut lenssut ja tämä hoitojännitys vievät veronsa ja olen tavallistakin väsyneempi.

Oi, oviskivut

Aiemmin elämässäni minulla ei ollut mitään hajua siitä, mitä ovat ovis- tai menkkakivut.

Synnytyksen jälkeen jotakin on muuttunut. Oviksen aikaan turpoan, alavatsa on ihan kireä ja turvonnut. Aikamoiset kivut ovat seuranani jo useampana päivänä ennen ovista. Ah, ihanaa. Kun joutuu miettimään useampan päivänä, mittä pukee päälle, etteivät vaatteet kiristä tai purista. Ilman särkylääkkeitä kärvistely on aikamoista, kun alavatsassa tuntuu puukotuksen kaltaisia kramppeja, jotka pahimmillaan salpaavat hengityksen.

Sama on menkkojen kanssa. Kiitän onneani, että sain elää ilman menkka/ovisjomoja 35 vuotta. Nyt ne sitten ovat seuranani.

Sanalyhenteitä

Takana on HSSG eli munatorvien aukiolotutkimus. Ei ollut ollenkaan niin kamalaa, mitä olin pelännyt. Turhaan valvoin pari yötä tutkimusta jännittäessä. Otin pari särkylääkenappia naamaan ennen tutkimukseen lähtöä. Pikkaisen kohdussa oleva ilmapallo nipisti, mutta ei edes kuukautiskipujen verran. Tulos oli hyvä. Molemmat torvet ovat kauniisti auki ja kohdussakin näyttää kaikki hyvältä.

Tutkimuksen jälkeen istuimme lääkärin kanssa alas tekemään sotasuunnitelmaa. Hän ehdotti, että ensi viikolla tehdään ensimmäinen IUI eli inseminaatio. Mun ovis kun ajoittuu ensi viikolle. Heti, kun testi hymyilee kauniisti, siippaseni menee antamaan simppanäytteen. Se pestään ja vain parhaat yksilöt ruiskutetaan paria tuntia myöhemmin kohtuuni. Jos inssi ei toimi, sitä kokeillaan vielä kaksi kertaa lisää. Jos tällöinkään ei tärppi käy, siirrytään IVF:n eli koeputkihedelmöitykseen.

Nyt on tosi hyvä mieli. VIHDOIN jotakin alkaa tapahtua. Nyt voin iloisella jännityksellä odottaa ensi viikkoa.

Jännittää

Olen yrittänyt olla rennoin mielin huomista munatorvien aukiolotutkimusta odotellessa, mutta... Ehkä näytän ulkoisesti rauhalliselta, mutta sisällä kuohuu. Sen tiedän, että jos kiinnikkeitä ei ole ja tuubat ovat auki, niin sitten tutkimuksen ei pitäisi sattua enempää kuin menkkakivut. Mutta JOS jompaakumpaa edellämainittua sattuukin olemaan, kivut voivat olla infernaaliset. Onneksi mies lähtee mukaan. Hänen läsnäolonsa helpottaa ja rentouttaa.

Samalla mietin, mitä sitten, jos tuubat ovatkin tukossa?

Tutkimuksen jälkeen on koonnin aika. Huomenna saamme tietää tulokset kaikista verikokeistani. Sen jälkeen voimme puhua lääkärin kanssa jatkosta. Miten etenemme, ja mikä on ennuste. Tuntuu tosi hyvältä saada vastauksia vihdoin, jonka perusteella voi alkaa suunnitella tulevaa.

Hyviä ja huonoja uutisia

Ehdin jo iloita, että tämän vuoden veronpalautuksilla ostan uudet prillit. Tämä leidi kun on sen verran likinäköinen, että uudet lasit maksavat helposti yli 500€:a. No, uusien lasien hankinta menee hamaan tulevaisuuteen, kun koko summa uppoaa tutkimuksiin.

Menkat alkoivat vihdoin eilen. Ei sitä tuhrua kestänytkään kuin... viisi vai kuusi päivää. Äh! Harmittaa. En ole koskaan ennen esikoista kärsinyt kuukautiskivuista, mutta ah, mitkä ihanat krampit, vatsanväänteet ja ylitoimiva vatsa ovatkaan nyt olleet ilonani pari päivää. Kun tuhrua kestää noin kauan, eivät menkat kestä kuin päivän - kaksi. Kun eihän siellä ole juuri mitään vuodettavaakaan. Siispä joudun onneksi kärsimään noista kivuista vain pari päivää.

Siinä huonot uutiset. Täti siis tuli kylään harhautusyrityksistä huolimatta.

Hyvät uutiset ovat, että nyt, kun menkat ovat päällä, ensi viikolla pääsen sitten aukkariin. Vähän jännittää jo nyt, miten se menee ja mikä tulos mahtaa olla. Etenkin, kun minulla on tiedossa aika tiukka työpäivä heti aukkarin jatkeeksi. Sitten pääsemme tekemään saatujen tulosten pohjalta (labrat + aukkari) toimintastrategiaa lääkärin kanssa.

En ymmärrä kroppaani

Mulla ei ole nyt haisuakaan, mitä mun kropassa tapahtuu. Tekstissä on eritekuvausta. Skippaa, jos ällöttää.

Toissapäivänä alkoi tuhruvuoto. Tuli sellaista tosi tummaa, vähäistä vuotoa. Mukana oli ällöttäviä hyytymiä. Eilen tuli kirkkaanpunaista vuotoa ja pieniä menkkakipuja. Tänään ei mitään. Ei minkäänmoista vuotoa. Todella omituista. Aiemmissa kierroissa tuhrua on kestänyt pari päivää ja sitten ovat alkaneet menkat. Mitä ihmettä nyt tapahtuu?