Kävimme tänään alkuraskauden ultrassa. Vatsaa nipisteli jännityksestä, kun Isämiehen kanssa kävelimme kohti klinikkaa. Meidän ei onneksi tarvinnut kauaa odotushoneessa odotella, kunnes kutsu tuli sisään. Ultrassa kaikki oli hyvin. Alkioita oli vain yksi. Pienen mitat vastasivat viikkoja ja pikkuruinen sydänkin sykki. Nyt voi olla rauhallisin mielin. Käymme vielä toisessa ultrassa kahden viikon päästä, jolloin varmistetaan pienen kasvavan normaalisti.
Kävin eilen ensimmäisessä neuvolassa. Siellä ei ollut oikeastaan muuta uutta kuin sikiöseulontojen muutos edellisestä kerrasta. Käyn verikokeessa omalla terveysasemalla rv:lla 10 ja sitten tulee kutsu erikseen np-ultraan. Ilokseni tässä raskaudessa minun ei tarvinne käydä kuin kerran sokerirasituksessa noin puolenvälin tienovilla. Synnytystapa-arviokin on tulossa, mutta naureskelin terveydenhoitajalle, että kun se tehdään viikolla 36+, että mahtaako tämä kakkonenkin olla maailmassa ennen sitä.
Olo on siedettävä. En ole VIELÄ joutunut oksentamaan, mutta jo pari kertaa on ollut lähellä. Pari kertaa olen joutunut jättämään ruuan kesken ja menemään pitkäkseen. 24/7 kuvotus on koko ajan läsnä ja pitää syödä parin tunnin välein, ettei kuvotus ylly. Palelen ihan älyttömästi (nytkin on kahdet housut ja kolme paitaa päällekäin).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän käynnistäsi kommenttia. Arvostaisin sitä kovin!