Olo on tyhjä. En anna itselleni lupaa toivoa mitään. Toki takaraivossa pyörii ajatuksia, entä jos tästä kierrosta tärppäisi? Mutta en ole antanut itselleni lupaa ajatella mitään sen enempää. Tällä suojelen itseäni ja elän siksi päivän kerrallaan. En halua enää neljättätoista kertaa pudota korkealta. Tosin joka kerta putoaminen sattuu aina vain vähemmän, näihin pettymyksiin turtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän käynnistäsi kommenttia. Arvostaisin sitä kovin!