Tänään ovistesti hymyili aamulla kauniisti. Heti alkoi sydän hakata. Mies vei juuri simpat pestäväksi ja minä sain varattua lääkärille ajan ekaa inssiä varten. Sanon ekaa, koska minulla on vahva tunne, ettei tämä eka inssi tuo vielä meille kaivattua onnea, vaan joudumme jatkamaan hoitojen tietä pidemmälle.
Tästä on kyllä romanttisuus kaukana. Mies käy ruikkaisemassa purkkiin aamulla. Tänään lounastunti sujuu eri merkeissä kuin normaalisti. Harvemmin sitä lounastunnilla levittelee jalkojaan :-D Sitten jännätään pari viikkoa. Oikeasti JÄNNITTÄÄ.
Eilen olin ihan järkyttävän väsynyt. Menin nukkumaan jo ennen kahdeksaa. Oli pakko, kun enää eivät pysyneet silmäluomet auki. Kai tämän syksyn työhaipakka, sairastetut lenssut ja tämä hoitojännitys vievät veronsa ja olen tavallistakin väsyneempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän käynnistäsi kommenttia. Arvostaisin sitä kovin!