Aiemmin elämässäni minulla ei ollut mitään hajua siitä, mitä ovat ovis- tai menkkakivut.
Synnytyksen jälkeen jotakin on muuttunut. Oviksen aikaan turpoan, alavatsa on ihan kireä ja turvonnut. Aikamoiset kivut ovat seuranani jo useampana päivänä ennen ovista. Ah, ihanaa. Kun joutuu miettimään useampan päivänä, mittä pukee päälle, etteivät vaatteet kiristä tai purista. Ilman särkylääkkeitä kärvistely on aikamoista, kun alavatsassa tuntuu puukotuksen kaltaisia kramppeja, jotka pahimmillaan salpaavat hengityksen.
Sama on menkkojen kanssa. Kiitän onneani, että sain elää ilman menkka/ovisjomoja 35 vuotta. Nyt ne sitten ovat seuranani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän käynnistäsi kommenttia. Arvostaisin sitä kovin!