Aloitus

Vauvakuume. Se posahti päälle varoittamatta. Huutaa päässä niin, ettei päähän juurikaan mahdu muita ajatuksia. Se lähti pienestä liikkeelle, ostin kestovaippapalstalta muutaman vastasyntyneen kokoa olevan vaipan. Kaupungilla bongasin jatkuvasti vauvamasuja. Sitten päähän ei enää mahtunutkaan muuta, ja huomasin, että postiluukusta kolahti ovulaatiotestejä.

Sinänsä mielenkiintoista, että vauvakuume iski nyt, koska esikoisen (joka on nyt vajaa 10kk) kohdalla kuumeilua ei ollut. Järkeilimme vain miehen kanssa, että emme tästä enää nuorene ja olisi kiva, jos tässä huushollissa tepsuttaisi joskus pienemmätkin jalat.

Välillä tuntuu, että olen mielipuoli, kun toivon toista lasta. Ensimmäinen puoli vuotta meni hormonihuuruissa. Nyt viimeiset pari kuukautta olemme taistelleet loppumattomassa flunssasuossa, yrittäneet saada nuhanenää syömään ja nukkumaan. Pahimpina öinä olemme joutuneet heräämään vartin välein tainnuttamaan pientä silittelemällä takaisin uneen. Noina öinä olen ollut valmis karkaamaan jonnekin kauas ja jättämään lapsentekoaatokset sikseen. Mutta kun aamu on valjennut, olen taas muistanut, kuinka kova toive meillä on saada tyttöselle pikkusisarus.

Samalla tunnun unohtaneen haastavan esikoisen raskauden. Ensimmäiset 21 viikkoa kärsin pahoivoinnista. Onneksi minun ei tarvinnut kovinkaan usein oksentaa, mutta 24/7 jatkuva kuvotus teki olosta kohtuullisen haastavaa. Sitten, kun pahoinvointi vihdoin lakkasi, sain nauttia autuaasta keskiraskauden olotilasta huimaavat kaksi viikkoa, kunnes viikolla 23 alkoivat ennakoivat supistukset. On se pää armollinen, kun nämä vahvat kehomuistot ovat tällä tavoin painuneet unholaan.

Pitäisi yrittää pitää mieli rauhallisena. Ystäville olemme sanoneet tjottailevamme, koska emme halua jokojoko-kysymyksiä rasittamaan yritystämme. Kun ei yhtään osaa sanoa, kauanko kahden viivan tavoitteluun menee aikaa. Siksi aloitin tämän blogin kirjoittamisen. Että pääsen kirjoittamaan ajatuksiani ylös. Ajatusten purkaminen kirjoittamalla on ollut minulle aina se tapa ilmaista itseäni. Mutta kärsimättömänä luonteena toivon positiivista testiä pian.