Kävin vappuaattona lääkärissä, kun viikon lepääminen ei ole tehnyt selälle sen kummempaa. Istuva konttorityö ei sovi selälleni, ainakaan silloin, kun se on tulehtuneessa tilassa. Keskustelin lääkärin kanssa pitkään. Sivusimme myös aihetta pikkukakkonen, johon lääkäri töksäytti: "teinä miettisin ajoitusta kahta kertaa". Eli hänen mielestään nyt pitäisi ENSIN hoitaa selkä kuntoon ja VASTA sitten yrittää pikkukakkosta. Meille se ei käy, vaikka ehkä järkevästi ajateltuna viisasta olisikin.
Me emme tästä nuorene. Täytän kesällä 36 ja kello tikittää. Kun ei voi yhtään tietää, milloin raskaudun, niin aikaa ei viitsi hukata. Toisekseen, kun tuon selän tulevaisuutta ei näe mistään kristallipallosta. Se voi olla raskausajan täysin oireeton, kuten neiti ykkösen kohdalla oli tai sitten vaiva voi pahentua entisestään. Sama on selän yleistilanteen kanssa, ei voi tietää, paheneeko vai paraneeko tilanne tästä ja jos, niin millä aikataululla. Nyt vain pitää pärjätä ilman lääkkeitä... Sinänsä hyvä, että nyt tiedän, että varastossa on kiva satsi kipulääkkeitä, sain infon, mitä uskaltaa yrittäessä käyttää ja millä aikataululla, jos hätä iskee.
Niin tai näin, kakkosta yritetään täysillä. Vapun kunniaksi nautin pari lasillista kuplivaa (nyt kun voi, kun ei ole tulehduskipulääkkeitä veressä). Ovista hyödynnettiin tehokkaasti. Yritän nyt pitää pään kylmänä ja yrittää ajatella muitakin asioita kuin vain mahdollista testauspäivää. Mutta tällä päällä se on vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän käynnistäsi kommenttia. Arvostaisin sitä kovin!