Toisin

Mielessäni ovat pyörineet viime aikoina muutama asia, jonka toivoisin kakkosen kohdalla olevan toisin.

Keskosuus. Neiti ykkösen kohdalla asiat menivät, miten menivät. Tyttö syntyi raskausviikolla 35 + 4, kaksi- ja puolikiloisensa keskosena. Vaikka tytöllä oli alusta saakka kaikki hyvin ja on ollut koko ajan, silti toivon, että kakkonen ei syntyisi keskosena. Mieltäni vaivaa, mitkä olivat syyt keskosuudelle? Onko odotettavaa, että toinenkin lapsi (sitten aikanaan) syntyy keskosena? Alanko jo alkuraskaudesta laskea LA miinus kuukausi? Entä jos pikkukakkonen syntyy vieläkin pienempänä keskosena kuin Aino, jollakin tapaa erityislapsena? Toivon, että pääsen keskustelemaan näistä asioista jonkun kanssa, kun raskaus saadaan alulle.

Sektio. Onko minussa rakenteellinen vika, kun kohtu ei supistunut oksitosiinista huolimatta? Oliko se kohtutulehduksen ja aikaisten viikkojen yhteisvaikutus? Pystyykö kohtuni supistumaan ts. voinko synnyttää alateitse? Suurin haaveeni tällä hetkellä on saada kasvattua kupeissani lapsi täysiaikaiseksi ja saada synnytettyä hänet alateitse. Sektio on synnytys siinä missä alateitsekin tapahtunut synnytys, tiedän. Se on fakta. Mutta se ei vie sitä kiveä pois sydämeltä, että minulta jäi jotakin kokematta.

Imetys. Tässä imetysmyönteisessä kulttuurissa on vaikeaa, jos imetys ei sujukaan niin kuin toivoisi. Minä tunnen joka kerta sydämessäni viillon, kun näen äidin imettävän. Minäkin OLISIN halunnut. Jos halusta olisi kiinni, olisin imettänyt koko kulmakunnan lapset. Mutta kaikki ei aina mene niinkuin Strömsössä. Toivottavasti saan vielä joskus lapsen rinnalleni.

Pikkukakkosella on kovat toiveet täytettävänä. Toivon, että joku joskus osaisi vastata kysymyksiini. Edes osaan. Niillä voisin sulkea mörön pimeään kaappiin pois mielestäni mellastamasta.