Olen saanut kuulla viikon sisään kahdelta tutulta, että raskaus alkoi yk1. Jännä, miten erilaisia fiiliksiä sama uutinen voi aiheuttaa. Ekan uutisen kohdalla se otti tosi koville. Melkein tulivat kyyneleet silmiin, kun niin ketutti. Toisen uutisen kohdalla tuntui vain hyvältä. Kutsun tätä ekaa naista vaikka Jaanaksi. En ole koskaan erityisemmin pitänyt Jaanasta. Tutustuimme nettipalstan kautta ja olemme tavanneet livenä muutaman kerran. Jokin hänessä vain tökkii, eikä vähiten se, että heidän perheensä elämä on vain ja ainoastaan vaaleanpunaista hattaraa. Kuitenkin nettipalstalta olen lukenut, että heillä ei suinkaan kaikki ole mennyt niin putkeen, mitä hän julkisivunsa puolesta antaa ymmärtää. Oloani helpotti kummasti, kun laitoin hänen päivityksensä NaamaKirjasta piiloon. Eipä tarvitse sitä lässynlässynläätä lukea joka päivä.
Tämä toinen uutinen. En tunne tätä nuorta naista vielä kovin hyvin, mutta sen perusteella mitä tunnen, hän on mitä sydämellisin, aidoin ja herttaisin nuori nainen. Olo on vähän kuin pikkusisko kertoisi olevansa raskaana. Tekee vain mieli laittaa pää kallelleen, sanoa awww ja hymyillä sitä typertynyttä hymyä. Olen aidosti onnellinen heidän puolestaan.
Miten voikin sama uutinen aiheuttaa NIIN erilaisia tuntemuksia. Olen yrittänyt nyt takoa päähäni, että jos joku raskautuu, pidin hänestä tai en, se ei ole minulta mitään pois. Ja olenkin saanut aika hyvin psyykattua itseäni. Mutta silti mieli on vähän maassa.
Mun piti maanantaina mennä töihin isäkuukauden ajaksi. Odotin sitä kuin kuuta nousevaa. Kevät on esikoisen kanssa ollut aika haastava (12 viikkoa sairastamista, lenssu lenssun perään, syömisongelmat, yöheräilyt (välillä jopa 10 krt yössä), ensimmäiset oman tahdon testaukset, liikkumisen oppiminen ja eroahdistus). Välillä koin, että sekoan, jos en edes pääse kävelylenkille. Sinänsäkin työ olisi tuonut tähän kakkosprojektiinkin muuta ajateltavaa. Ja meillä on töissä aika haastava tilanne, henkilökemiat ovat tulehtuneet, pomo on vuorotteluvapaalla, sijainen on ihan pihalla jne. tällaista "pientä". Tuon 6 viikon aikana olisin nähnyt, kannattaako mun palata töihin elokuussa (kuten olen suunnitellut) vai jatkaa hoitovapaalla tyttösen kanssa. No, ekana päivänä piti mennä tt-lääkärille, kun en pysty istumaan viittä minuuttia kauempaa. Lääkäri epäilee välilevynpullistumaa. Sain vahvat lääkkeet ja viikon sairaslomaa, joka todennäköisesti jatkuu vielä tämänkin viikon jälkeen. Noissa lääkkeissä lukee, että saattavat estää hedelmöittymisen. Jippiaijee, eihän se olekaan kuin ovis ensi viikolla... Argh!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätäthän käynnistäsi kommenttia. Arvostaisin sitä kovin!